Jouluaatto.

Nyt selkis miksi kaikki hostellit on tayteen buukattu.
Europridehan se sielta tulla porskuttaa tuoden mukanaan arviolta 600 000 enemman tai vahemman hyvinpukeutunutta ihmista. Pitanee menna huomenna ennen muuttoa katsomaan paraatia. Toivottavasti naen paljon hassuja hattuja.

Eilen tapasin Monroe-alumnia, nimittain Pirjon, jonka kanssa tallustelimme ympariinsa Holland Parkia ja Notting Hillia juor..jutellen. Han lupasi pitaa silmat auki sopivista tyopaikoista. Mika onkin tarpeen, silla olen lahettanyt jo puoli tusinaa hakemusta ja tuijotan puhelinta minuutin valein toivoen...

Paatin sittenkin vihata nykyista hostelliani, silla toisin kuin edellisessa, tassa ei ole vieraskeittiota. Minka huomasin vasta ostettuani alehintaisen mikroaterian Tescosta. Siina meni hyva kanapasta ihan hukkaan. Mutta huomenna paasen lieden, pesukoneen ja lapparin aarelle!
Onkin jo ikava aeaekkoeoesiae.

Hurraa minulle.

Ja hurraa Pietarille, jolla on nimipaiva.

Mutta takaisin MINUUN!
Eilinen paiva alkoi surkeasti mutta paattyi suht onnellisesti.
Jouduin harmikseni vaihtamaan hostellia koska majapaikkani (kuten ilmeisesti lahes kaikki muutkin kaupungissa) oli tayteen buukattu. Tiistai-iltana otin sitten muutaman siiderin (jotka olivat tescossa alennuksessa?! ei Suomessa vaan ikuna) hostelliporukan kanssa, mutta en silti saanut unta kun stressasin niin alyttomasti hostellinvaihtoa ja kampan loytamista ja duunin loytamista. Herasin kuudelta aamulla nukuttuani vain nelja tuntia ja olo oli sen mukainen ja pahempikin. Oli pieni krapula, iso univelka ja, niin, jarkyttava flunssa.

Raahauduin kuitenkin pakattuani nettikahvilaan, jossa odotti ensimmainen helpottava uutinen. Katri, ihana Katri, oli loytanyt kaannetyn ceeveeni. Ja pikku vompattini uhkaava silmatulehdus oli vaistynyt. Oi pikku Murustani... Sitten, ankaran nettietsinnan jalkeen, onnistuin loytamaan parin korttelin paasta majatalon, jossa oli tilaa kolmeksi yoksi. Kipaistuani sinne maksamaan huoneeni olikin taas aika kayda katsomassa kamppaa. Mutta aikaa ei ollut suihkussa kaymiseen. Ei kun kosteuspyyhkeita, hajuvetta ja sormet ristiin. Tassa vaiheessa pienen krapulan oli korvannut iso nalka, mutta aikaa ei ollut syomiseen, koska en halunnut olla myohassa.

Siella sitten pikku keittiossa istuin siina olotilassa, etta pokerryn mina hetkena hyvansa vasymyksesta, stressista ja nalasta, kun kamppaa nayttava tytto sanoi: " I have several people coming to see the room this evening, but if you want, you can have it, because you are a VERY PROFESSIONAL-LOOKING LADY". En tiennyt itkeako vai nauraa, joten hymyilin vain vienosti ja totesin, etta selva pyy.

Eli nyt on kamppa heinakuuksi. Jaan huoneen australialaisen tyton kanssa, joka kuulemma paiskii paljon toita ja kay kotona lahinna nukkumassa. Vuokra on 300 puntaa kuussa, johon kuuluu laskut ja langaton nettiyhteys. Saan siis heittaa hyvastit nettikahviloille. Jihuu!
Sijainti on aika fiinilla alueella kakkosvyohykkeella, kaupat lahella ja silleen. Elokuussa pitanee sitten palata hostelliin, mutta en murehdi sita nyt, koska mita hyvansa voi tapahtua ennen sita.

Palattuani takaisin kampanhakureissultani sain vihdoinkin syodakseni. Phad Thai...mmm.Sitten olikin aika raahata 25-kiloiseksi kasvanut matkalaukku uuteen hostelliin, jonka hissi oli tietenkin rikki. Huone oli pieni, yhdelle henkilolle mitoitettu luukku, johon oli kuin ihmeen kaupalla saatu ahdettua kolme kerrossankya. Oli aikamoinen tyo edes saada matkalaukku ujutettua sisalle. Mutta se kylpyhuone! Se oli sailytetty hotellitasoisena; oli kylpyamme ja kunnon suihku, kaakelit ja hiustenkuivaaja. Huoneessa ei ollut ketaan, joten sain suihkutella rauhassa viikon huonot suihkuttelut pois. Paskat vesipulasta; paikatkaa putkenne! Sitten oli aika kauan kaivattujen torkkujen. Tai tarkoitus oli torkkua kolmisen tuntia ja menna sitten Tohtori Outolemmen ilmaiseen ulkoilmanaytokseen yhdeksalta. Mutta yhdeksan tuli ja meni ja lopulta kello olikin seitseman aamulla. Flunssa ei ole havinnyt mihinkaan, mutta muut vaivat kylla. Paitsi nyt taitaa olla nalka. Mitas nuudeleita sita seuraavaksi sois?

Tuuli joka huulia heiluttaa.

Eilen menin ensimmaista kertaa elokuviin.
Paikka oli Coronet Notting Hillissa ja elokuva Cannes-voittaja The Wind that Shakes the Barley. Hieno ja vahva elokuva Irlannin itsenaisyystaistelusta, joka onpi taalla herattanyt naraa, koska brittimiehittajat kuvataan aika vittumaisina jassikoina. Mutta sanokaapas yksikin suomalainen sotaelokuva, jossa venalaiset ovat vekkuleita velikultia.

Taytyy tunnustaa, etta leffassa puhuttiin sen verran vahvaa irkkuaksenttia, etta noin neljasosa dialogista meni yli hilseen. Mutta leffan kerronta noin ylipaataan oli sen verran vahvaa, etta jain vain kaipaamaan sita rohkeaa, joka yrittaisi tehda yhta hienon elokuvan Suomen sisallissodasta.

Niin, tuosta elokuvateatterista viela. Se oli vallan upea, pieni mutta perinteikkaan loistokas establishmentti sokkeiloisine kaytavineen ja koristeellisine saleineen. Liput ovat puoleen hintaan maanantaina opiskelijoille ja tiistaina kaikille.

Mutta jopas aika rientaa. Pitaisi viela jatkaa kamppaetsintoja. Nyt nayttaa vahvasti silta, etta jaan hostelliin ainakin kuun loppuun saakka.

So not me.

Kampanhaun kaydessa toistaiseksi tyhjaa olen tutustunut itselleni harvinaisempiin harrastuksiin. Olen mm. juonut olutta ja katsonut formulakisoja. Onneksi eilen paasin mukaan hostellityolaisten pokeripeliin, jossa olin enemman omassa elementissani. Valitettavasti lisakseni vain yksi poydasta osasi pelata, mika hieman vahensi jannitysta.

Toitakin on vahan vaikea hakea, koska UNOHDIN CEEVEENI KOTIIN!!! AAAALIO!!! No, ehka Katri onnistuu kaivamaan sen kotikoneeltani.

Niin ja tanaan sataa ensimmaista kertaa saapumiseni jalkeen. Se onpi hyva, silla Lontoo karsii vesipulasta. Mika ei ole ihme, kun viktoriaaniset putket vuotaa ja hostellinkin vessanpytty imaisee ainakin 15 litraa vetta yhdella huuhtelulla. Lahettakaa naille kunnon vessanpyttyja!!!

Nonnih.

Huom. tama on nettikahvilan kone, enka jaksa koodata aeaekkoeoesiae. Koittakaa saada selvaa.

Kiitos aiskalle ja Pietarille, jotka muistivat eilisen nimipaivani. Itsekin olisi unohtunut, kun oli naas niin kamala paiva. Nyt pankkien mainosmiehet kuulolle: Koskaan ei voi hoitaa raha-asioitaan liian hyvin. Vai onkohan tuo jo jollain kaytossa? Jos taasen naette jossain lauseen: Kaikki samassa kortissa; SE ON VALE! Sellaista korttia ei olekaan. Itselleni valkeni eilen kaytettyani kateisen metrokorttiin, brittiliittymaan ja Time Outiin, etta kortillani saakin nostettua rahaa vain luottotililta. Joka oli tietenkin maxissa. Lyhensin luottoa netissa heti opintotuen verran, mutta epatoivoisista puheluista Luottokuntaan huolimatta minulle luvattiin rahaa vasta seuraavana aamuna ("jos hyvin kay"). Onneksi hostellin Everybody-hyllylla (jonne lahtevat saavat jattaa ruokansa muille syotavaksi) loytyi pussinpohjallinen makaronia, josta tuli paivalliseni ja illalliseni.

Suomessa kaikki ovat tanaan varmaan mokkeilemassa. Taalla ei ole pyhasta tietoakaan. Mina ahtauduin metron aamuruuhkaan kaydakseni katsomassa yhta kamppaa Belsize Squarella (Camdenin kaupunginosassa). Kovasti hiljainen paikka, jossa kissat tallustaa vapaina ja kirkon naapurissa on moskeija (jonka pihalla oli tosin jostain syysta poliisipaivystys). Vuokra olis sata puntaa viikossa, mihin kuuluu kaikki muut paitsi nettilasku. Illalla menen viela katsomaan toista paikkaa Lewishamissa, ja soitan viela pariin paikkaan. Hostelli on maksettu keskiviikkoon asti, jolloin olisi kiva paasta jo omaan huoneeseen.

Ennen lähtöä.

Pieni karvainen tyttö kököttää pahvikassissa ja kehrää. Se oli niin mielissään kun eilen palasin Sodiksesta. Ja huomenna pitää taas lähteä. Surku. Onneksi saimme torkkua yhdessä kellon ympäri. Etenkin kun sunnuntaisen yöjunan makuuvaunussa alapedin mummeli kuorsasi läpi yön kuin kuolema hukuttaen alleen jopa kiikkerän junanvaunun kolinan.

Minä yritän pähkäillä kämpänhakuilmoitukseen tulleiden vastausten kanssa. Pitäisikö ottaa halvempi kauempaa vai kalliimpi läheltä keskustaa? Erotus mennee kuitenkin metrokorttiin. Leyton vai Lewisham? Tai kenties Hanoi Rocksin levyltä tuttu Tooting Bec?

Opintotukea odotin ja odotin. Tänään soitin toimistoon, josta kerrottiin, että päätös oli juuri tehty ja rahat olisivat tilillä ylihuomenna. Jihuu! Ehkä tämä tästä vielä riemuksi muuttuu...

Pakkaus on vielä kesken. Tarkemmin ottaen tavarat on paiskottu kasaan matkalaukun päälle. Ne pitää siis vielä laskostaa, pinota ja järjestää. Vompatti yritti eilen hiipiä matkalaukkuun torkuille. Huomenna se pääseekin Katrin ja Herra Huun kanssa juhannusreissuun. Ilman minua. Yhyy.

Se on täsä.

Tämä on blogi, jonka olen luonut reissailuni ajaksi.
Lähden huomenna Sodankylän elokuvajuhlille viikoksi.
Siellä tuskin päivitän tätä, sillä ainakaan viime vuonna siellä ei päässyt missään nettiin.

Jaa mikä torkkuvompatti?
No tämä.

Muistuttaa erehdyttävästi kissaa, eikö vain.