Olen ollut kauan hiljaa blogirintamalla.
Syitä on moninaisia, mm. tylsä elämä, ahdistus ja paljon kirjoittamista vaativat kurssit. Kurssit ovat nyt päättymässä ja olenpa saanut kehujakin raapustuksistani. Ehkä laitan lisäeditoinnin jälkeen niistä jonkin tännekin ihmisten kiusaksi.
Suureksi osaksi rahahuolista johtunut ahdistuskin on nyt helpottamassa.
Pitkän kärvistelyn jälkeen Liina sai nimittäin töitä! Ja vielä alan töitä!
Voin siis tästä viikosta lähtien tituleerata itseäni opiskelijan lisäksi (tai jopa sijasta) freelance-kääntäjäksi. Kuulostaa hienolta... Sain ensimmäisen toimeksiantoni eilen ja urakoin sen päivässä valmiiksi lisätöiden toivossa. Mutta ah, kun amerikkalaiset viettävät kiitospäivää, niin eihän siellä ole toimistolla ketään nopeaa toimintaani ihastelemassa. Mutta ehkä korvaus tästä ehtii jo seuraavaan palkkapäivään, kun veronpalautuskin menee opintolainan koronlyhennykseen...
Ja haluaisin vielä tunnustuksen siltä taholta, joka on tehnyt minulle jäynän.
Sain nimittäin tänään MacDonaldsilta postia. (En ole ko. lafkassa käynyt vuosiin.) Siinä onniteltiin syntymäpäiväni johdosta (joka oli kaksi kuukautta sitten) ja mukana oli lahjakortti, jolla saa ilmaisen Happy Meal -aterian. Niin, minähän täytin vasta 30 vuotta, eli kohderyhmässä ollaan...
Vompattini voi vallan paksusti. Sairauden myötä kisulta hävisi kaikenlainen nirsoilu ruoan suhteen, ja nykyisin hän yrittää jatkuvasti puijata kämppiksiäni antamaan toisistaan tietämättä ruokaa. Kauniilla silmillä pääsee pitkälle.