tiistaina, elokuuta 22, 2006

Jälkikirjoituksia osa 1: Soittolista

Alla lista biiseistä, jotka ovat soineet päässäni luupilla kotiutumisen jälkeen. Valitettavasti vain päässäni, koska rahaa ei ollut levyjen ostoon (paitsi Peachesin promosinkun löysin Oxfamin kirppikseltä punnalla).

The Pipettes: Pull Shapes
Primal Scream: Dolls
Peaches: Downtown
Justice Vs. Simian: We Are Your Friends
Nina Simone v Groovefinder: Ain't Got No / I Got Life
Kasabian: Empire
Automatic: Monster

ja, uskokaa tai älkää:

Justin Timberlake: Sexy Back

Näistä saapi jotain aavistusta minkälaisissa baareissa on tullut Lontoossa luuhattua. Mutta siitä kenties myöhemmin.

maanantaina, elokuuta 21, 2006

Olen täällä!

Friday Night Project with Alan Carr & Justin Hawkins

Oikeasti olen kotona pakkaamassa Espoo Cinéen lähtöä varten.
Vomppavompatti möksöttää yhä. Viime yönä suostuttiin ensi kerran torkkumaan vieressä, mutta aamuviideltä mentiin mielenosoituksellisesti yrjöämään Lontoosta ostetulle paidalle.

Jos joku on Helsingissä ensi viikolla, karaokekutsuja otetaan vastaan.

keskiviikkona, elokuuta 16, 2006

Kaksi paivaa.

Aikani taalla on lahes lopussa, ja tuntuu silta, etta enemman jai tekematta kuin tuli tehtya. Tama johtuu paitsi rajallisista rahavaroista, myos lamaannuttavasta helteesta ja yleisesta saamattomuudesta.

Jatin torstaina Friday Night Projectin valiin (juontaja oli visailuemanta ja sudokukirjailija (sic) Carol Vorderman), ja menin sen sijaan Portobello Film Festivalille katsomaan irlantilaisia animaatioita ja lyhyita rockumentteja. Ensinmainitut olivat paaosin ihan hyvia, mutta jalkimmaiset mielenkiintoisista aiheistaan (UNKLE, Kasabian, Libertines, Mystery Jets) huolimatta harmittavan amatoorimaisesti toteutettuja.

Sunnuntaina ja maanantaina sain harrastaa evakuointia sydameni kyllyydesta. On aika extreme-kokemus juosta krapulassa 15 kerrosta portaita alas palosireenin huutaessa. Maanantain halytys taas tapahtui puoleltaoin, kun olin juuri menossa nukkumaan. Onneksi, toisin kuin monilla, minulla oli kummallakin kerralla vaatteet paallani. Lampimat ilmat ovat nimittain taalla talta eraa ohitse.

torstaina, elokuuta 10, 2006

Olen selkä.

En ole antanut lukea itsestäni päiväkausiin, tiedän. Syy on niinkin koruton, että hormonaalisista ym. vitutuksista johtuen olen ollut ihan helvetin huonolla tuulella. Enkä sitä paitsi ole tehnyt mitään kirjoittamisen arvoista, mikä johtuu rahavarojen vähenemisestä. Lontoo on paska paikka kun ei ole rahaa. Onhan täällä kasamäärin ilmaisia museoita ym. huvituksia, mutta pitkistä etäisyyksistä johtuen ei viitsi aina pulittaa puntakaupalla metroon päästäkseen katsomaan taiteen suuria saavutuksia.

Eniväy, vaihdoin viikko sitten jälleen asuinsijaa, ja vietän siis viimeiset päiväni täällä. Paikka on sanoisinko hervantamaisen ankea opiskelija-asuntola, mutta ensimmäistä kertaa reissun aikana minulla on (aaah) oma huone. Yhteiskeittiö on suht hyvin varustettu, eikä yhteisvessaan tarvitse jonottaa, sillä käytäväni muista kopperoista vain parissa muussa on kesäasukas. Sijainti on aika huikea; vastapäätä kaikkien turistirysien äitiä Madame Tussaudsia (jonka suosiota en ole koskaan ymmärtänyt - vahajulkkiksia?), Baker Streetin metroaseman tuntumassa. Ja huoneeni sijaitessa 15. kerroksessa ovat näkymätkin messevähköt:

Tämän kaiken lisäksi minimipalkattu poika tulee joka päivä estelyistäni huolimatta tyhjentämään roskikseni ja petaamaan sänkyni. Itse asiassa ainoa suuri miinus paikassa on, että oleskeluhuoneen pikku telkkarista näkyy vain 4 kanavaa (täällä on 5 analogista), ja vitoselta tulisi Kova Laki ja CSI (kaikkine spin-offeineen)! Ääää. Toinen TV-vitutuksen aihe on se, että kaikesta huolimatta olen tietenkin koukkuuntunut Big Brotheriin, ja eikös finaali tule juuri sinä iltana, kun poistun maasta. Elämä on paitsi kallista myös julmaa.

lauantaina, elokuuta 05, 2006

Lisää häntää.

Kämppis-Anna on meilannut minulle kuvia pikku unipossulistani.
Tämä otos ilahduttaa minua tällä hetkellä työpöydän taustakuvana.


Hänen pikku häntänsä on kuin tikkunekku.

perjantaina, elokuuta 04, 2006

Sitsilviissiin.

Ei olekaan nyt kiiretta minnekaan. Aamulla raahasin kauhealla tohinalla puolet kapsakeista Maryleboneen. Sitten kaikeksi onneksi paatin kavaista vanhalla kampalla tarkistamassa postin. Siella odottikin kirje BBC:lta. Celebrity Mastermindin nauhoitukset oli peruttu. Tilalle tarjottiin toista lippua lokakuuksi mutta paskaakos mina silla. Mutta ainakin ehdin Rushesin voittajanaytokseen.

Eilinen Friday Night Project oli ristiriitainen kokemus. Ensinnakin sain aika huonon paikan. Tuoli, jolla istuin viime viikolla oli rikki. Ja mina kun luulin laihtuneeni. Ehka pitaisi syoda vahemman juustokakkua. Mutta kun se on niin hyvaa! Ai niin, se ohjelma. Rupert Everett oli viimeviikkoiseen (aah) Justiniin verrattuna kamala tylsimys. Mutta kylla minuakin vituttaisi, jos 80% vakijuontajien jutuista kasittelisivat a) seksuaalisuuttani b) julkkisystaviani. Shown pelastivat pari hauskaa ennaltanauhoitettua sketsia, joista toiseen oli saatu vilahtamaan itse George Michael. Mika on ihme, koska viimeviikkoisessa ohjelmassa aijan puistoseikkailuista heitettiin aika pahaa herjaa. Mutta itse pidin ainakin tata esiintymista paljon viisaampana kuin noin viikon takaista BBC:n haastattelua, jossa YrjoMiihkali rayhasi haastavansa kaikki brittien roskalehdet oikeuteen. Eiko siita Sony-oikeudenkaynnista opittu mitaan, Yrtsi?

Musiikkivieras oli Primal Scream, joka esitti uuden singlensa Dolls. Hyvinhan rokki kulki, mutta tassa vaiheessa yleisokin vaikutti vaisulta; tunnelma ei ollut lahellakaan viimeviikkoista. No jaa. Kylla siita editoimalla hyvan shown saa. Ja kai sita pitaa menna ensi viikollakin.

torstaina, elokuuta 03, 2006

No hoe.

Eilen havahduin siihen, etta menossa oli taas yksi ilmainen lyharifestari, nimittain Rushes. Se oli jatkunut jo lauantaista asti, eli koin varsin myohaisen heratyksen. Tasta syytan tosin TimeOutia, joka mainosti tapahtumaa vasta tiistaina ilmestyneessa lehdessa. Eilen kiirehdin siis jonkin jalkituotantofirman kattopuutarhassa pidettyyn animaationaytokseen, ja tietenkin eilinen oli juuri se paiva, jolloin helle antoi sijaa kylmalle tuulelle. Hytisin kuitenkin t-paidassa kaksituntisen naytoksen loppuun, silla patkien yleistaso oli vakaasti keskitason ylapuolella, ja joitain yltyisin kehumaan jopa loistaviksi. Harmikseni en tanaan ehdi muihin kilpailunaytoksiin, mutta huomenna yritan suoriutua tsekkaamaan voittajat. Mutta. Huomenna vaihdan TAAS kortteeria (kuorsaus ja muu ahistus vei voiton Liinan hostellikestavyydesta) ja, jos muutosta selvitaan ajoissa, terveena ja kunnialla, olisi minulla liput BBC:n studioille Celebrity Mastermindiin. Saas nahda kuinka kay.

keskiviikkona, elokuuta 02, 2006

Taalla taas.

Heinakuun oltua ja mentya pakkasin taas kimpsuni ja kampsuni ja palasin hostelliin. Kavin myos katsomassa muutamia kamppia, mutta loppujen lopuksi alkoi tuntua silta, etta tarvitsin enemman ihmisia ymparilleni. Kampassa oli niin helppo unohtua neljan seinan sisalle katsomaan telkkua ja surffailemaan netissa, ja sita teen kotonakin ihan liian kanssa. Olen siis viettanyt kolme viimeista yota kahdeksan ihmisen huoneessa ajelehtien unen ja valveen rajamailla, kiitos alapunkassa olevan heebon kuorsauksen (miten kirjoitetaan dejavu?). Viime yona taas viihdytti uusi tulokas, joka puhui unissaan varsin aanekkaasti (kenties) portugalia. Ja aeaekkoeoeset ovat lukittuna lapparini sisuksissa respan kassakaapissa. Kolmannen kerroksen ikkunan paikkeilla pitaisi olla suojaamaton langaton yhteys, mutta en saanut sita toimimaan. Ei ip-osoitetta tai jotain. Toisaalta paasin eilen TV-huoneessa brassailemaan, kun Friday Night Project tuli uusintana ja viime perjantain jaksossa nayn kamerassa useamman kerran (kerran takaa, kaksi kertaa sivusta ja kerran edesta). Paikalla olleet Kasabian-fanit olivat erityisen kateellisia. Taman viikon juontaja muuten on ennakkotietojen mukaan Rupert Everett. Toivottavasti on jonotuksen arvoinen!

Olen jo pitkaan miettinyt, etta kannattaako tata blogia edes pitaa, kun en tiennyt, lukeeko tata kukaan. Kirjoittelin ajatuksiani muistiin lahinna siksi, etta reissunjalkeisen raportin tekeminen olisi helpompaa. Mutta haa, eilen sain viestin paitsi Katilta myos Minnalta, mika todisti, etta aidin lisaksi ainakin kaksi ihmista lukee napystyksiani. Toivottavasti tama ei lisaa paineita kirjoittaa asiaa...

Niin, ja allergiayskan helpotettua uskaltauduin vihdoinkin jalleen elokuviin. Halusin PMT:ta lievittamaan jotain kevytta viihdetta, joten valitsin Superman Returns: The IMAX Experiencen.
Tassa versiossa nelja kohtausta naytetaan kolmiulotteisena. Toisin sanoen ovella jaettiin kakkulat, joita piti sitten laittaa paahan ja ottaa pois aina kun merkkivalo valahti kankaalla. Kohtaukset olivat kylla komeita (etenkin lentokoneen syoksy - mieleton, upea, mahtava), mutta lipun hinnan (lahes 10 puntaa opiskelija-alennuksenkin kanssa) huomioon ottaen niita oli liian vahan. Itse elokuvasta en osaa sanoa mitaan alykasta. Olen ollut Teris-fani pikku naperosta asti, eika mikaan maailman valkokangas-Teris veda vertoja sille Terikselle, jonka olen pikku tyttona satojen sarjisten kautta paahani iskostanut. Sanottakoon vain, etta Routh on paaosassa komeampi mutta karismattomampi kuin Reeve, Bosworth on jarkyttavan tylsa Lois Lane ja Spacey on Keyser Soze.