Pieni karvainen tyttö kököttää pahvikassissa ja kehrää. Se oli niin mielissään kun eilen palasin Sodiksesta. Ja huomenna pitää taas lähteä. Surku. Onneksi saimme torkkua yhdessä kellon ympäri. Etenkin kun sunnuntaisen yöjunan makuuvaunussa alapedin mummeli kuorsasi läpi yön kuin kuolema hukuttaen alleen jopa kiikkerän junanvaunun kolinan.
Minä yritän pähkäillä kämpänhakuilmoitukseen tulleiden vastausten kanssa. Pitäisikö ottaa halvempi kauempaa vai kalliimpi läheltä keskustaa? Erotus mennee kuitenkin metrokorttiin. Leyton vai Lewisham? Tai kenties Hanoi Rocksin levyltä tuttu Tooting Bec?
Opintotukea odotin ja odotin. Tänään soitin toimistoon, josta kerrottiin, että päätös oli juuri tehty ja rahat olisivat tilillä ylihuomenna. Jihuu! Ehkä tämä tästä vielä riemuksi muuttuu...
Pakkaus on vielä kesken. Tarkemmin ottaen tavarat on paiskottu kasaan matkalaukun päälle. Ne pitää siis vielä laskostaa, pinota ja järjestää. Vompatti yritti eilen hiipiä matkalaukkuun torkuille. Huomenna se pääseekin Katrin ja Herra Huun kanssa juhannusreissuun. Ilman minua. Yhyy.
1 kommentti:
Hoo! Nyt on sitten lähdön hetki. No ei muuta kuin hyvää matkaa! Pidähän päivitystiheys tiiviinä. Niin ja itsesi tallessa.
Lähetä kommentti