Heinakuun oltua ja mentya pakkasin taas kimpsuni ja kampsuni ja palasin hostelliin. Kavin myos katsomassa muutamia kamppia, mutta loppujen lopuksi alkoi tuntua silta, etta tarvitsin enemman ihmisia ymparilleni. Kampassa oli niin helppo unohtua neljan seinan sisalle katsomaan telkkua ja surffailemaan netissa, ja sita teen kotonakin ihan liian kanssa. Olen siis viettanyt kolme viimeista yota kahdeksan ihmisen huoneessa ajelehtien unen ja valveen rajamailla, kiitos alapunkassa olevan heebon kuorsauksen (miten kirjoitetaan dejavu?). Viime yona taas viihdytti uusi tulokas, joka puhui unissaan varsin aanekkaasti (kenties) portugalia. Ja aeaekkoeoeset ovat lukittuna lapparini sisuksissa respan kassakaapissa. Kolmannen kerroksen ikkunan paikkeilla pitaisi olla suojaamaton langaton yhteys, mutta en saanut sita toimimaan. Ei ip-osoitetta tai jotain. Toisaalta paasin eilen TV-huoneessa brassailemaan, kun Friday Night Project tuli uusintana ja viime perjantain jaksossa nayn kamerassa useamman kerran (kerran takaa, kaksi kertaa sivusta ja kerran edesta). Paikalla olleet Kasabian-fanit olivat erityisen kateellisia. Taman viikon juontaja muuten on ennakkotietojen mukaan Rupert Everett. Toivottavasti on jonotuksen arvoinen!
Olen jo pitkaan miettinyt, etta kannattaako tata blogia edes pitaa, kun en tiennyt, lukeeko tata kukaan. Kirjoittelin ajatuksiani muistiin lahinna siksi, etta reissunjalkeisen raportin tekeminen olisi helpompaa. Mutta haa, eilen sain viestin paitsi Katilta myos Minnalta, mika todisti, etta aidin lisaksi ainakin kaksi ihmista lukee napystyksiani. Toivottavasti tama ei lisaa paineita kirjoittaa asiaa...
Niin, ja allergiayskan helpotettua uskaltauduin vihdoinkin jalleen elokuviin. Halusin PMT:ta lievittamaan jotain kevytta viihdetta, joten valitsin Superman Returns: The IMAX Experiencen.
Tassa versiossa nelja kohtausta naytetaan kolmiulotteisena. Toisin sanoen ovella jaettiin kakkulat, joita piti sitten laittaa paahan ja ottaa pois aina kun merkkivalo valahti kankaalla. Kohtaukset olivat kylla komeita (etenkin lentokoneen syoksy - mieleton, upea, mahtava), mutta lipun hinnan (lahes 10 puntaa opiskelija-alennuksenkin kanssa) huomioon ottaen niita oli liian vahan. Itse elokuvasta en osaa sanoa mitaan alykasta. Olen ollut Teris-fani pikku naperosta asti, eika mikaan maailman valkokangas-Teris veda vertoja sille Terikselle, jonka olen pikku tyttona satojen sarjisten kautta paahani iskostanut. Sanottakoon vain, etta Routh on paaosassa komeampi mutta karismattomampi kuin Reeve, Bosworth on jarkyttavan tylsa Lois Lane ja Spacey on Keyser Soze.
1 kommentti:
Kyllä lukee :)
Lähetä kommentti