Olen selkä.

En ole antanut lukea itsestäni päiväkausiin, tiedän. Syy on niinkin koruton, että hormonaalisista ym. vitutuksista johtuen olen ollut ihan helvetin huonolla tuulella. Enkä sitä paitsi ole tehnyt mitään kirjoittamisen arvoista, mikä johtuu rahavarojen vähenemisestä. Lontoo on paska paikka kun ei ole rahaa. Onhan täällä kasamäärin ilmaisia museoita ym. huvituksia, mutta pitkistä etäisyyksistä johtuen ei viitsi aina pulittaa puntakaupalla metroon päästäkseen katsomaan taiteen suuria saavutuksia.

Eniväy, vaihdoin viikko sitten jälleen asuinsijaa, ja vietän siis viimeiset päiväni täällä. Paikka on sanoisinko hervantamaisen ankea opiskelija-asuntola, mutta ensimmäistä kertaa reissun aikana minulla on (aaah) oma huone. Yhteiskeittiö on suht hyvin varustettu, eikä yhteisvessaan tarvitse jonottaa, sillä käytäväni muista kopperoista vain parissa muussa on kesäasukas. Sijainti on aika huikea; vastapäätä kaikkien turistirysien äitiä Madame Tussaudsia (jonka suosiota en ole koskaan ymmärtänyt - vahajulkkiksia?), Baker Streetin metroaseman tuntumassa. Ja huoneeni sijaitessa 15. kerroksessa ovat näkymätkin messevähköt:

Tämän kaiken lisäksi minimipalkattu poika tulee joka päivä estelyistäni huolimatta tyhjentämään roskikseni ja petaamaan sänkyni. Itse asiassa ainoa suuri miinus paikassa on, että oleskeluhuoneen pikku telkkarista näkyy vain 4 kanavaa (täällä on 5 analogista), ja vitoselta tulisi Kova Laki ja CSI (kaikkine spin-offeineen)! Ääää. Toinen TV-vitutuksen aihe on se, että kaikesta huolimatta olen tietenkin koukkuuntunut Big Brotheriin, ja eikös finaali tule juuri sinä iltana, kun poistun maasta. Elämä on paitsi kallista myös julmaa.